Arena

Hyvinkääläinen liikemies ja valokuvaaja Kalle Saukkonen oli täysin ajan hermolla, kun hän avasi vuonna 1908 omassa huvilassaan Hyvinkään Elävien Kuvien Teatterin/Hyvinge Lefvande Bilders Teater. Muutamaa vuotta myöhemmin 1914 Saukkonen rakennutti varsinaisen elokuvateatterin hyvinkääläisen rakennusmestarin K.O. (Oskari) Kirkkarin piirustusten mukaan Siltakadulle vastapäätä huvilaansa. Persoonallisen ja elokuvateatterimaisen ulkonäkönsä 175-paikkkainen teatteri sai katolla olevasta ruutuikkunoin varustetusta lanterniinista. Teatteri oli myös rakennustekniikaltaan uudenlainen. Se ei ollut enää hirsirakennus, vaan laudasta rakennettu ns. balloon frame -konstruktiona, jonka rakennusmestari Kirkkari toi tuliaisina USA:sta. Korkea ja kauas näkyvä rakennus erottui selkeästi Siltakadun varrella olevista muista rakennuksista ja oli näin omiaan herättämään huomiota paikkakuntalaisten keskuudessa.

Elokuvateatterin valmistuessa elettiin vielä mykkäelokuvien aikaan ja sen vuoksi teatterimaisen katsomon oleellinen osa oli valkokankaan edessä oleva näyttämö ja sen sekä katsomon välissä oleva syvennys, mistä säestettiin elokuvia joko mekaanisella soittopelillä tai sitten elävällä musiikilla. Areena-nimen teatteri sai vasta vuonna 1925 nimikilpailun perusteella, tällä nimellä rakennus tunnetaan yhä, kylläkin yhdellä e-kirjaimella kirjoitettuna Arenassa elokuvien kaupallinen esittäminen päättyi 1985. Seuraavana vuonna kaupunki osti teatterirakennuksen. Viimeinen elokuvaesitys oli vuonna15.11.2003, jolloin teatterissa esitettiin Alfred Hitchcockin jännityselokuva Linnut.

Kaupungin tarkoituksena oli peruskorjata Arena eräänlaiseksi elokuvakeskukseksi. Arkkitehti Severi Blomstdt laati peruskorjauspiirustukset 1990-luvun alussa. Mutta sitten iski lama ja suunnittelu sekä kunnostustyöt loppuivat. Suomen vanhimpiin kuuluvan elokuvateatterin perinteitä vaalimaan oli perustettu 1988 Pro Arena –liike. Se on järjestänyt erilaisia elokuvaan liittyviä tapahtumia ja yrittänyt sitkeästi pitää hengissä Arenan kunnostushanketta. Kaikki kuitenkin loppui siihen, kun kaupunki vuonna 2007 myi rakennuksen ja vieressä olevan ns. Rinteen talon yksityiselle. Arena on kuitenkin yhä edelleen suojeltu rakennus.

Maalaukset

Arenan elokuvateatterin seinämaalaukset valmistuivat samaan aikaan kuin itse rakennus. Ne kuitenkin teatterin modernisoinnin yhteydessä peitettiin, koska niitä ei silloin pystytty seiniltä irrottamaan. Hyvinkääläinen muistitieto on vuosikymmenien ajan kertonut maalausten olevan taidemaalari Jalmari Ruokokosken maalaamat.

Tekijät 

Hyvinkään kaupungin ostettua teatterin suurenmoinen yllätys odotti sisätilojen panelointien purkajia. Niiden takaa paljastuivat pinkopahville tehdyt seinämaalaukset. Tieto niistä oli olemassa, mutta vuosikymmenien kuluessa päässyt lähes unohtumaan. Sisätila panelointiin 1944 ja maalaukset jätettiin onneksi niiden alle. Maalaukset peittivät seinät noin 3 m korkuisina katsomon molemmilla sivuilla ja valkokankaan molemmin puolin.

Yleisesti on hyväksytty taidemaalari Jalmari Ruokokoski Arenan seinämaalausten suunnittelijaksi ja osittain myös maalaajaksi. Elokuvaneuvos Kari Uusitalo jäljitti sitkeällä etsinnällä Riihimäen Sanomien 31.10.1914 ilmestyneeseen numeroon ennakkotiedon Elävien Kuvien Teatterin avaamisesta Hyvinkäällä. Siinä selvisi myös että seinämaalaukset olivat tuolloin jo paikoillaan.  Lehden seuraavassa numerossa oli myös kuva Arenan sisätilasta maalauksineen. Aluksi oletettiin että maalaukset olivat valmistuneet vuonna 1917.  Käsitys tekovuodesta perustui siihen, että Jalmari Ruokokoski yhdessä Tyko Sallisen kanssa oli muuttanut 1916 Hyvinkäänkylään valmistuneisiin ateljeetaloihin Humalaan ja Krapulaan. Ruokokoski oli kuitenkin tutustunut vuosia aikaisemmin Kalle Saukkoseen luultavasti helsinkiläisessä ravintolassa. Hän myös maalasi Saukkosen perheenjäsenistä muotokuvia. Kalle Saukkosen valokuvausateljeessa taiteilijasta on tehty kaksi visiittikorttia jo 1910-luvun alussa.

Suoraan seinään kiinnitetyille pinkopahveille maalattujen teosten maalaamisessa oli valtava urakka ja tuskin Ruokokoski niitä yksin maalasikaan, sillä on säilynyt valokuva, jossa taiteilija on yhdessä Onni Muusarin (hän maalasi muotokuvan Saukkosen sisaresta Aino Thesmanista) kanssa Arenan maalaustelineillä. Tyko Sallinen mainitsee myös Ville Mykkäsen (Musta) olleen Ruokokosken apuna. Todennäköisesti urakassa oli myös muita apumaalareita, sillä Ruokokoski oli samaan aikaan kun Arenan seinämaalauksia maalattiin mukana lukuisissa näyttelyissä, eikä siis ehtinyt olla kovin pitkiä aikoja yhteen menoon Hyvinkäällä. Jossain välissä hänen piti ehtiä maalta uusia teoksia.      

Aihemaailma 

Riihimäen Sanomissa vuonna 1914 kuvaillaan Jalmari Ruokokosken maalauksia itämaisiksi aiheiltaan. Taiteilija itse rakasti intohimoisesti sirkusta ja olihan hänen ensimmäinen vaimonsa Elvira Bono sirkustaiteilija. Helsingissä Ruokokoskella oli Sirkuskatu 3:ssa yhteinen ateljee mm. Tyko Sallisen ja Ville Mykkäsen kanssa. Sieltä ei ollut pitkä matka erääseen Ruokokosken suosikkipaikkaan Hakaniemessä olleelle Sirkusareenalle. Modernina kaupunkilaisena taiteilija oli myös innokas elokuvien katsoja.

Nämä kaksi – sirkus ja elokuva - ovat olleet Ruokokosken esikuvia hänen valitessaan aiheita Arenan katsomon pitkille sivuille ja valkokankaan molemmille puolille sijoittuviin maalauksiin. Maalausten yläosaa kiertää noin metrin levyinen friisi ja sen alapuolella illusoristen pylväiden jakamat maisema-aiheiset maalaukset. Kokonaisuus synnyttää vaikutelman palatsimaisesta tilasta kuten Helsingissä Olympia-teatterin loistelias sali antiikki-aiheisine koristeineen ja pylväikköineen ja niiden välissä olevine maalauksineen. Elokuvien esittämiseen tarkoitetut tilat seurasivat rakennuksina ja sisustukseltaan perinteisiä teatterirakennuksia, joissa usein tavoiteltiin palatsimaista loistokkuutta.

Friisin kulkueessa vuorottelevat tuttujen kotimaisten villieläinten karhun, peuran ja hirven kanssa eksoottiset norsu, leijona, aasi ja villisika sekä rinnalla on kuvattu lannevaatteisiin puettuja huilua ja muita instrumenttia soittavia antiikkia mukailevia henkilöitä. Yhden peuran selkään on maalattu pikku Amor nuolineen. Henkilöt kantavat käsissään myös kukkuroillaan olevia hedelmävateja, joillakin on oksia käsissään. Kokonaisuus tuo mieleen Kreikasta ja Egyptistä tutut juhlakulkueet, vaikutelma on hyvin aistillinen ja dionyysinen.

Alaosan maisemat on sekoitus kotimaasta tuttuja maisemia ja keskieurooppalasia ja itämaisia näkymiä. Suomalaisen kansallisromanttisen järvimaiseman vierellä jostakin Keski-Euroopasta oleva kylänäkymä viljalyhteineen, on talvinen ilveksen metsästäjä ja kuvasarja päättyy jäätikköä tai talvista tunturimaisemaa kuvaavaan näkymään. Vastakkaisella puolella on eksoottinen näkymä kamelilla kyntävistä itämaisista miehistä, siitä pylvään erottamana suomalainen ilveksen metsästäjä talvisessa mäntymetsässä. Maalausten aihemaailma näyttäisi kuvaavan elokuvien seikkailujen, jännityksen ja rakkauden täyttämää maailmaa, joissa tapahtumat sijoittuvat usein hyvinkin eksoottisiin paikkoihin.

Konservointi

Maalaukset irrotettiin Arenan seiniltä 1989 ja vietiin säilytettäväksi villatehtaan varastoon. Tarkoituksena oli välittömästi aloittaa niiden konservointi ja sen jälkeen siirtää ne takaisiin korjattuun ja entisöityyn Arenaan. Tällaisena Arenasta olisi tullut valtakunnallisestikin merkittävä elokuva- ja kulttuurikeskus sekä kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuinen rakennuskokonaisuus Suomessa. Taloudelliset seikat kuitenkin kaatoivat suunnitelmat ja maalaukset saivat odottaa lähes 20 vuotta ennen kuin alkoi jotakin tapahtua.

Hyvinkäälle suunniteltiin uusi kaupungintalo villatehtaan entiseen kutomoon ja viimeistelyrakennukseen. Samaan jossa maalauksia oli säilytetty. Nyt niille piti keksiä uusi säilytyspaikka ja tässä yhteydessä uuden kaupungintalon suunnittelija arkkitehti Heli Javanainen keksi idean, jolla maalauksista lähes kaikki saataisiin esille. Uuteen kaupungintaloon tuli kolme kokoushuonetta, joiden yksi seinä oli kokonaan lasia ja jotka tulisivat olemaan myös erilaisten kokousvieraiden käytössä. Ne eivät siis olisi missään suljetussa paikka, vaan yleisesti kaupunkilaisten nähtävissä. Koska maalausten konservoinnin rahoitus myös järjestyi, työt aloitettiin syksyllä 2010. Säilyneistä maalauksista noin 2/3 voitiin sijoittaa uuteen paikkaan. Tiloja varten maalauksista valittiin kolme sopiva kohtaa sijoitettavaksi kokoushuoneisiin.

Miten konservoida

Maalaukset olivat olleet Arenassa lähes 80 vuotta, osan aikaan peitettyinä. Niissä on korjauksia, päällemaalauksia ja niihin kuuluu myös muutama kappale luukkuja ilmastoinnin ja ikkunoiden vuoksi. Näiden puusta tehtyjen irrotettavien luukkujen päälle oli pingotettu kangas ja niihin maalatut aiheet on sovitettu osaksi kuvapintaa. Maalauksissa on myös runsaasti naulanreikiä. Niistä suurin osa on syntynyt paneloinnin yhteydessä. Itse pinkopahvit ovat olleet reunoistaan nauloilla kiinnitettyinä seinään. Tämä kapea reunuslista on ollut maalaamatta. Valitettavasti suurin osa haurastuneesta reunuslistasta repesi irrotettaessa maalauksia seinästä tai se jouduttiin jopa leikkaamaan irti. Maalauksissa on myös repeämiä ja tietysti vuosikymmenien kuluessa kertynyttä likaa pinnassa.

Maalaus- ja paperikonservointia edustavat Nina Robbins ja Päivi Ukkonen aloittivat maalausten kunnostamisen syksyllä 2010. Ensimmäinen tehtävä oli vaurioiden arvioiminen. Maalausten puhdistaminen osoittautui luultua nopeammaksi, sillä ne voitiin puhdistaa pyyhkimällä, ei hitaalla ”pumpulituppomenetelmällä”.  Seuraava vaihe konservoinnissa oli repeäminen paikkaaminen tausta tukemalla. Siihen käytettiin japaninpaperia, joka kiinnitettiin maalausten taustalle liisterillä. sen lisäksi oli tuettava maalausten reunat ja niihin käytettiin tukimateriaalina pellavakangasta. Lopuksi suoritettiin paikkauskorjauksia ja repeämien sekä reikien kittaamista ja lopuksi tarvittavilta osin restaurointimaalausta. Pyrkimyksenä ei ole kuitenkaan peittää alkuperäisiä maalauksia, vaan korjata vauriot niiltä kohdin kun on säilymisen kannalta välttämätöntä ja tukea maalaukset niin että haurastunut pahvi kestää esillepanon.

Vielä konservoimatta oleva viimeinen osa tullaan syksyn 2011 aikana kunnostamaan ja se sijoitetaan kokonaisuudessaan kaupunginhallituksen kokoushuoneeseen.

Kirjallisuutta

Bergström, Lea, Jalmari Ruokokoski ja Arenan rakennuttaja Kalle Saukkonen. Teoksessa: Minä, Jalmari Ruokokoski. Hyvinkään taidemuseon julkaisuja no 14.  13.6.-31.8.1997.

Hautala, Kustaa, Hyvinkään seudun historia 1860-1950.1951.

Hämäläinen- Forslund, Pirjo, Tuhlaajapoika ja narrikuningas. Teoksessa: Minä, Jalmari Ruokokoski. Hyvinkään taidemuseon julkaisuja no 14.  13.6.-31.8.1997

Laurila-Hakulinen, Raisa, Kamelista kansallismaisemaan – elokuvateatteri Arenan seinämaalaukset. Teoksessa: Minä, Jalmari Ruokokoski. Hyvinkään taidemuseon julkaisuja no 14.  13.6.-31.8.1997.

Muistojen Arena, Pro Arena –liike. Hyvinkää 1989.